Tapaksia uuteen vuoteen

Tapakset sopivat juhliin, kuin juhliin. Ne ovat juuri niin helppoja tai mutkikkaita tehdä, kuin vain haluat. Jos mielesi tekee hipistellä voit tehdä valmiiksi pieniä suupaloja tai helpommalla pääset, kun kasaat runsaan tarjottimen täyteen leikkeleitä, juustoja ja hedelmiä leipätikkujen tai vaikkapa patongin kanssa. Kaupoissa on tarjolla todella paljon valmiita tapasherkkuja ja pakkasesta löydät myös valmiina patatas bravas-perunat. Mikäli siis et halua stressata juhlista niin osta suosiolla valmista. Kaiken ei aina tarvitse olla itse tehtyä alusta loppuun. Tärkeämpää on iloinen ja stressitön tunnelma. Mikään ei nimittäin latista bileitä yhtä lahjakkaasti, kuin emäntä, joka on stressissään ja kiireissään kireä kuin viulun kieli.

Uusi vuosi tulee joka vuosia jotenkin yllättäen. Joulua valmistellaan ja suunnitellaan viikkoja, mutta uusi vuosi jää joka vuosi vähemmälle huomiolle. Yleensä havahdun edellisenä iltana siihen, ettei mitään suunnitelmia juurikaan ole ja tarjottaviakin pitäisi miettiä. Tänä vuonna olenkin päättänyt lähteä tapas-linjalle, joka ei ole missään juhlissa pettänyt. 

Tässäpä muutamia vinkkejä tapaslautasen kokoamiseen:

- leikkeleitä (ilmakuivattua kinkkua, salamia ja vaikka joulukinkun jämät)

- juustoja (mozzarella, manchego, brie, aurajuusto, parmesan)

- hedelmiä (rypäleet, melonit)

- varrellisia kapriksia

- oliiveja

- aurinkokuivattuja tomaatteja

- pieniä suolakurkkuja

- marinoituja vihanneksia

- patonkia

- leipätikkuja

- keksejä

- patatas bravas-perunat ja aioli

- pekoniin käärityt taatelit

- pienet lihapullat 

- marinoidut herkkusienet

Lisäksi oliiviöljyä ja balsamicosiirappia 

Oletko sinä uutena vuotena nakki&perunasalaatti-linjalla vai teetkö kenties jotain muuta?

Joulun valmistelua ja tämän vuoden joulukarkit

Vaikka olemme jo ehtineet joulun viettoon Kajaaniin ja koti on jätetty omaan joulurauhaansa niin en malta olla vilauttamatta tämän viikkoisia tunnelmia. Ystäväni tuli meille perinteiselle jouluvisiitille ja teimme yhdessä hieman jouluvalmisteluja jouluherkkujen muodossa. Leivoimme mallasleipää, jota suunnittelen nauttivani piparjuurituorejuuston ja graavilohen kaverina joulupöydässä. Reseptin löysin Martoilta, joiden reseptipankkiin luotan aina, kun näitä perinteisiä herkkuja leivotaan.

Jouluperinteisiini on kuulunut jo vuosien ajan joulukarkit ja olenkin vuosien saatossa kokeillut erilaisia suklaita, toffeita ja tryffeleitä. Tänä vuonna päätettiin kuitenkin kokeilla jotain aivan uutta ja vaahtokarkkitehdashan me laitettiin käyntiin. Instagramin puolella onkin näkyvillä videon muodossa näiden herkkujen syntymistä. Vaahtokarkeista tuli aivan älyttömän hyviä ja resepti niihin löytyy täältä. Reseptissä vaahtokarkit ovat mansikkaisia, mutta me pääsyimme tällä kertaa vaniljaisiin herkkuihin.

Jouluvalmistelut yhdessä ystävän kanssa ovat kyllä joulua parhaimmillaan. Päätettiinkin, että tästä tehdään jokavuotinen perinne. Olemme sopivasti matkan varrella, kun hän ajelee lapsuudenkotiinsa joulun viettoon. Meillä voi siis aina tehdä perinteisen leivontastopin. Mitä jouluherkkuja sinä valmistat jouluun?

Joulutunnelmaa makuuhuoneeseen

Lapsen syntymän myötä on jouluun tullut lisää uusia perinteitä. Yksi näistä ovat luonnollisestikin joulukorttikuvat. Näin jälkikäteen voin tosin myöntää, että korteiksi kuvat eivät päätyneet ja kortit jäivät itseasiassa kokonaan lähettämättä. Onneksi muistikortille tallentui kuitenkin ihania tonttukuvia, jotka aion teettää kuviksi muiden joulukuvien kanssa. Olen hieman pohtinut, että alkaisinko tehdä pientä joulukirjaa. Joka joululta voisi tehdä yhden aukeaman, johon teettäisi parhaat kuvat perinteisiksi paperikuviksi. Kansiota olisi sitten ihana aina selailla joulun alla ja muistella aiempia jouluja.

Joulukuvausten somisteeksi ripustin pallovalot makuuhuoneen seinälle ja nyt olen niihin aivan totaalisen ihastunut. Ne tuovat hämyistä tunnelmaa ja sopivat meidän koivikkoon loistavasti. Valot saavatkin jäädä paikalleen pitkälle ensi vuoden puolelle. Valot ovat ilahduttaneet meitä jo usean vuoden ajan ja ne ovat koristaneet niin olohuonetta, kuin meidän kesäisiä puutarhahäitä.

Lasipallojen loisteessa

Olemme saapuneet joulun viettoon vanhempieni luokse ja viimeistään kynnyksen yli astuessa saapuu myös joulutunnelma. Äitini on jouluihminen henkeen ja vereen ja kotona panostetaankin kauniisiin koristeluihin ja joulukukkiin. Tulette varmasti blogin puolella näkemään niitä enemmänkin, mutta en malttanut olla vinkkaamatta jo näistä upeista lasipalloista.

Äitini on kerännyt lasipalloja jo pidempään ja kokoelma kasvaa joka vuosi yhdellä pallolla. Tänä vuonna palloseurueeseen liittyi ihana lasipallo, jonka sisällä majailevat joulukuusi ja peura. Pallot ovat koristaneet joulukuusta useana vuonna, mutta tällä hetkellä lapset aiheuttavat sen verran hulinaa kuusen ympärillä, että lasipallot on parempi ripustaa muualle, kuin kuuseen. Pallot päätyivätkin tänä vuonna ikkunan eteen roikkumaan. Kirkkaat lasipallot pääsevät oikeuksiinsa, kun valot hohtavat niitä vasten kauniisti. Näitä kelpaisi katsella pitkin talvea, joten ehkäpä näitä ei pakatakaan muiden joulukoristeiden kanssa pois. 

DIY-suolakuorinta

Täällä hiljennytään pian joulun viettoon, mutta halusin vielä tulla vinkkaamaan teille reseptin tähän todella helppoon ja ihanaan suolakuorintaan. Tämä on loistava tuliainen tai joululahja ja valmistuu todella nopeasti. Mikäli olet siis jättänyt lahjahankinnat viime tippaan, niin tässäpä ratkaisu.

Joulusaunan kruunaa ehdottomasti rentouttavat kuorinnat sekä kasvonaamiot. Tähän kuorintaan löytyy ainekset keittiön kaapeista ja sen plussia ovat ehdottomasti ihana tuoksu ja kookosöljy jättää ihon todella pehmeäksi ja öljytyksi.

Sitruksinen suolakuorinta

- hienoa merisuolaa

- kookosöljyä

- appelsiinin kuorta (luomu)

- sitrusöljy-tippoja (aromatipat)

Laita pieneen lasipurkkiin hienoa merisuolaa (joditonta) ja raastettu sitruksen kuori. Suosi mieluiten luomua, jolloin et turhaan siirrä hedelmän torjunta-aineita tähän kuorintavoiteeseen. Sulata kookosöljy juoksevaksi kattilassa ja kaada purkkiin niin, että suola peittyy. Kookosöljy jähmettyy huoneenlämmössä, joten kuorintavoiteesta tulee jähmeää, kun öljy on jäähtynyt. Lisää muutama tippa sitrusöljy-tippoja ja sekoita. Tipat eivät ole pakollisia, joten mikäli niitä ei kaapista valmiiksi löydy, niin voit tehdä kuorinnan ilman niitäkin.

Suolakuorintaan soveltuvat myös yrtit tai muut aromatipat. Esimerkiksi rosmariinista ja sitruunasta tulee ihana yhdistelmä tai jouluisen tuoksun saa myös havuista. Tällöin suosittelen leikkaamaan havuja pieneksi silpuksi. Pistelevät havunneulat tuskin tuovat luksusta joulusaunaan :) Käytä mahdollisiman hienojakoista suolaa. Karkea merisuola on liian karkeaa ja tuntuu pahalta iholla. Suola on puhdistava ainesosa, joten suolakuorinta tekee iholle hyvää, puhdistaa epäpuhtaudet ja suolakiteet kuorivat kuolleen ihosolukon pois.

Lasipurkeiksi sopivat pienet säilykepurkit tai vauvojen sosepurkit. Pilttipurkit muuttuvat moderniinkin makuun sopiviksi, kun spraymaalaat kannet mustiksi. Kauniin lahjan viimeistelee tietysti etiketti, jossa voi samalla toivottaa hyvää joulua. Onko sinulla tapana tehdä itse lahjoja?

Nautinnollista ja rentouttavaa joulua!

Minun versioni blogihitistä

Eukalyptuskranssit ovat vallanneet blogimaailman ha ne ovatkin yksi tämän joulun kauneimmista ja samalla helpoimmista DIY-projekteista. Omaan versiooni käytin kuvauksista ylijääneet jo kuihtuneet kasvit. Yleensä en tykkää mistään spray-maalatuista kasveista, mutta nämä hillityn kullanhohtoiset eukalyptukset näyttivät upeilta ja pyörsivät mielipiteeni.

Kranssin pohjana olen käyttänyt Tigerista ostamaani pyöreää hengaria. Tarkoitukseen sopii myös yhtä hyvin mikä tahansa siro kranssipohja tai omasi voit tehdä pajunvitsasta, rautalangasta tai metallihengarista taivuttamalla. Sido haluamasi oksat tai kukat ohuella rautalangalla kranssipohjaan ja valmista on! Tuore eukalyptus tuo ihanaa tuoksua kotiin ja sen kavereiksi sopivat myös erilaiset havut, marjakanervat tai vaikkapa sipulikukat. Jos sijoitat kranssin ulos voit sumuttaa siihen hieman vettä. Tällöin kranssi jäätyy upean huurteiseksi. Kranssi on myös ihana joulutuliainen, joten askartelehan kerralla useampikin kranssi.

Joulun odotusta ja DIY-vinkki vanhojen joulukorttien varalle

Joulumieli valtaa minut yleensä yllättäen ja kertarysäyksellä. Olen todellinen jouluihminen, mutta en aloita fiilistelyä liian aikaisin. Viime vuosi taisi olla kaikkien aikojen ennätys. Äitiysloman alkaminen, pesänrakennusvietti ja lähestyvä joulu taisivat olla sellainen kombo, että tuskinpa vastaavaa enää toiste nähdään. Tänä vuonna olenkin ottanut hieman maltillisemmin ja Pramean tuomien joulukiireiden vuoksi joulun laittaminen täällä kotosalla on jäänyt vähän myöhemmälle.

Viime viikonloppuna se joulufiilis kuitenkin iski. Maanantai pyhitettiin siivoukselle ja joulun laittamiselle. Kuusi kannettiin sisälle ja koristeetkin se sai oksilleen. Emme vietä joulua täällä kotona, joten kuusi tuodaan meillä aikaisin kotiin. Näin siitä ehditään nauttia hyvin ennen joulua. Yleensä joulun jälkeen minulle iskee heti koristeähky ja laitankin koristeet pois uudeksi vuodeksi.

Halusin vinkata teille ihanasta DIY-projektista, joka ilahduttaa minua joka joulun alla. Äitini on tehnyt meille tyttärilleen joululaatikoita vanhoista joulukorteista. Joulukortteja on säästetty 80-luvulta saakka ja niitä onkin meillä kotona ollut melkoinen varasto tallessa. Äitini on päällystänyt pahvilaatikoita näillä korteilla ja siistinyt saumat satiininauhalla. Laatikoissa säilytämme kaikki joulukoristeet ja siinä vaiheessa, kun otan nämä yläkaapista esille saapuu myös joulutunnelma. Laatikot ovat itsessään todella kauniit ja pidänkin niitä esillä koko joulun ajan. Ne ovat hauska somiste vaikkapa kuusen alla. Näillä on myös valtavasti tunnearvoa ja pyrin säästämään nämä omalle pojalleni. Saakoot hän nämä jonain päivänä omaan kotiinsa.

Mielessäni on myös muutama helppo DIY-projekti jouluun liittyen. Seurailkaahan siis blogia, kerron niistä täällä ensimmäisenä :) Oikein ihanaa joulun odotusta. Minä taidan lähteä glögin lämmitykseen!

Kukkahömpöttelyä ja pari vinkkiä

Neilikat ovat mielestäni aliarvioituja kukkia. Herkät ja kestävät, upeissa sävyissä loistavat neilikat ovat tulppaanien ohella suosikkejani. Ne kestävät vaasissa todella pitkään ja niitä on helppo yhdistää eri materiaalien kanssa. Tällä kertaa pyysin neilikoiden kaveriksi oksan eukalyptusta ja mielestäni ne sopivat todella kauniisti yhteen. Parin euron kimpusta riitti iloa yli viikoksi ja helppohoitoisuudessaan neilikat ovat ylivertaisia. Suosittelen ostamaan jo valmiiksi auenneita neilikoita. Marketeissa myytävät pienillä nupuilla varustetut kimput eivät yleensä jaksa aukoa kukkiaan vaan kuihtuvat pois ennen varsinaista kukkaloistoa.

Muutaman vinkin olen kuullut leikkokukkien hoitoon ja ne hyväksi havainnut:

- Leikkaa uudet imupinnat parin päivän välein ja vaihda samalla raikas vesi

- Leikkuupinta leikataan aina terävällä veitsellä viistoon. Ei koskaan saksilla, ettei imupinnat mene lyttyyn.

- Poista vesirajan alapuolelle jäävät lehdet, jotta ne eivät turhaan limoita vettä

-  Lisää ripaus sokeria veteen. Unohda kukkaravinteet!

Ja ennenkaikkea: muista tuoksutella, fiilistellä ja valokuvata kukkiasi. Mikään ei tuo yhtä paljon iloa, kuin kukkahömpöttely. Värikästä viikkoa!

Vahakangas muutti taloon

Niin siinä kävi. Sormiruokailu ja likaantuvat pöytäliinat. Tervetuloa vahakangas!

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Pätee varmasti monessa muussakin, kuin sisustuksessa. Näin kahden viikon kokemuksella on jo sanottava, että onhan tuo vahakangas aika näppärä. Suitsait pyyhkiytyy tahrat pois ja liina pöydällä tuo kotoisaa tunnelmaa. Syvät sävyt sopivat hyvin pimeisiin ja tunnelmallisiin iltoihin ja ei tuo keskipäivän auringossakaan hullummalta näytä. Etsinnässä oli hillitty kuvio, joka sopisi vuoden ympäri. Vahakangas on arkisista asioista arkisin, joten juhlaliinoissa voi sitten puuvillalla ja väreillä koreilla.

Onni on Marimekon kangastarjoukset ja mies, joka sanoo, että nyt mennään. Kuosi oli rakkautta ensi silmäyksellä. Uusi Marimekko sävyineen ja kuoseineen kyllä iskee ja lujaa. Kauden mallistossa on useita herkkuja, joille sydämeni sykkii. Jospa tämä liina on alkusoittoa Marimekon rantautumisesta meidän kotiin. Tarkkasilmäiset saattavatkin huomata toisenkin Marimekon herkun olkkarin puolelta.

Täytynee alkaa kirjoittaa Joulupukille. Josko tontut tietäisivät pakata muutaman paketin Marimekolta minullekin. Sykkiikö sinun sydän Marimekolla ja mitä mieltä olet vahakankaista?

Unelma nimeltä PRAMEA

Olipa kerran kaksi naista ja valtavasti intoa sekä tahtoa tehdä asiat omilla arvoillaan. 

Lukuisat ideat muotoutuivat hiljalleen todeksi ja luonnokset muuttuivat tuotteiksi. 

Haaveista tehtiin totta ja syntyi PRAMEA. 

Luotiin perheyritys, jota pyörittää kaksi oman elämänsä voimanaista. 

Sisarukset, jotka täydentävät toisiaan ja uskaltavat tavoitella tähtiä.

PRAMEAn tuotteissa näkyy kupliva luovuus, elämän ilo ja halu tuoda asennetta arkeen. 

Korut viimeistelevät tyylisi ja korostavat parhaita puoliasi. 

Parhaimmillaan ne tuovat voimaa ja lisää itseluottamusta.

Tiina on PRAMEAn taiteellinen johtaja. 

Muotoilija, jonka kynästä korut ovat saaneet muotonsa. 

Sini on PRAMEAn toimitusjohtaja. 

Nainen, jonka näpeissä bisnes pyörii. 

Yhdessä olemme PRAMEA.

Siinä se vihdoin on. Unelma, josta tuli totta. Vuosien ajan kurkkua puristanut polte on nyt puhallettu liekkeihin ja PRAMEA on nähnyt päivänvalon. Olo on huojentunut, onnellinen ja ylpeä. On mahtava nähdä omat tuotteensa valmiina ja seurata, kuinka ne lähtevät maailmalle tuottamaan iloa käyttäjilleen.

Marraskuu on kulunut hyvin tiiviisti tämän projektin parissa ja päivät ovat kuluneet siivillä tuotteita suunnitellen, valmistaen ja nettikauppaa perustaen. Blogi on tästä syystä ollut tavallista hiljaisempi, mutta toivottavasti ymmärrätte. Viime viikonloppuna saimme vihdoin kauppamme auki ja olen sen valmis myös teille esittelemään. Kuulisin erittäin mielelläni palautetta niin sivuista, kuin tuotteistakin. Haluamme, että voimme palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin ja siitä syystä kaikki palaute otetaan avosylin vastaan.

Olkaa hyvä, tässä on PRAMEA.

  Löydät meidät myös Facebookista sekä Instagramista. Tervetuloa seuraamaan!

Mitä sitä selittelemään

Hei vain, täällä ollaan edelleen. Turhahan sitä on selitellä. Arki on rullannut eteenpäin, uudet projektit ovat vallanneet vapaa-ajan ja tekemisen polte on roihunnut kuumempana, kuin kenties koskaan. Mystisiä ruskeita paperipusseja ja laatikoita on kantautunut joka kulmalle ja niiden sisältö on vallannut kaiken vapaa-ajan.

Marraskuusta on nautittu ja ensilunta ihmetelty koko porukan voimin. Pienimmäinen on lumesta hämillään ja varpaat ovat kiitelleet talvisaappaiden kaivamista varastosta. Puuterilumi pöllyää, kun vaunuja pusketaan läpi auraamattomien lenkkipolkujen.

Poju oppi konttaamisen jalon taidon ja nyt tämä pikkutatti onkin tarkkaan kolunnut koko kodin läpi ja riemunkiljahduksia kuuluu vuoroin mistäkin nurkasta. Tämän hetken suosikkipuuha on kukkapöydän rummutus seinään ja eteisessä kenkien levittely. Äitinsä poika <3

Lampaantaljat ovat vallanneet sohvan ja olohuoneen mattokin vaihtunut kaikessa tiimellyksessä vaaleampaan. Vaalea matto imaisi itseensä jo punaviinit, kuin kirouksen konsanaan. Onneksi tämä emäntä ei ole turhan nuuka vaan tahra sysättiin tyylillä sohvan alle. Mitä ei näe, niin sitä ei harmittele. Muutoinkin koti on muistuttanut välillä enemmän kaaosta, kuin valokuvien harmonista unelmakotia.

Mausteiset pataruuat ovat muhineet uunin hehkussa ja pyykkivuoria on valloitettu. Glögikausi on avattu ja Blossan kausiglögi keikkuu ostoslistalla. Pyykkitelinekin sanoi sopimuksensa irti ja nyt mietitäänkin korvaajaa tuolle arkipäivien rumilukselle. Lieneekö sille järkeviä korvaajia vai olemmeko tuomitut kulkemaan sen kanssa yhteistä tietä hamaan loppuun saakka?

Näin on sujunut meidän marraskuu. Mites teillä menee? Muistatkaa olla stressaamatta turhia :)

Maali tekee ihmeitä

Spray-maali on kaikkien DIY-naisten vakiovaruste. Maali toimii useilla eri materiaaleilla ja maalaaminen on helppoa sekä nopeaa. Usein pelkkä värin vaihtaminen tuo vanhoihin tavaroihin aivan uutta potkua. Kokeileppa vaikka maalata säilykepurkkeja kynäpurkeiksi tai uudista kirppislöytö uudella maalikerroksella. 

Tällä kertaa tuunattavaksi pääsivät Ikean muoviset tarrakoukut. Musta maali peitti alleen melkoisen värikkäät koukut, jotka eivät ihan meidän eteiseen passanneet. Tarrakiinnityksestä plussaa, ei tarvitse rei'ittää seiniä ja epäilisin, että tarrat kestävät kevyessä käytössä. Sateenvarjoille, kauppakassille ja lastenvaatteille on nyt oma naulakkonsa. 

Voin suositella todella lämpimästi Molotow Premium spray-maaleja. Erittäin laadukas lopputulos ja hinta edullinen. Jopa mieheni hämmästeli, että olenko todella maalannut nämä itse. Kuopiossa näitä myy Moocb. 

Päättämisen vaikeudessa apua kaivataan

Ruokapöydän tuolien tilanne on kutkuttanut minua jo hetken aikaa. Paljastinkin tovi sitten, että hankintahaaveissani ovat olleet uudet tuolit. Nykyiset pinnatuolit ovat liian matalat ja toisella puolella pöytää sijaitseva pitkä Pirkka-penkki taas ei palvele meidän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Meillä oli alunperin kaksi pitkää penkkiä, mutta möin tovi sitten toisen penkin uusien tuolien hankintaa silmällä pitäen.

Tykkään yksittäisistä tuoleista ja onhan selkänojallinen tuoli myös mukavampi istua. Teen usein töitä sekä kirjoitan juurikin tätä blogia tämän pöydän ääressä ja senkin takia ergonomia on tärkeää. Ruokapöytä on myös se paikka, jossa istutaan iltaa ja seurustellaan. Meidän kotona ruokailu on muutakin, kuin vain syömistä ja olennaisena osana illallista on kuulumisten vaihto ja pöydän ääressä saatetaan viettää pitkäkin tovi. Ergonomia siis on erittäin tärkeässä roolissa tuolien valinnassa. Toivon tuoleilta myös pitkää ikää. Onhan meidän ruokapöydälläkin ikää mittarissa jo yli 50 vuotta, joten tuoleiltakin vaaditaan kestävyyttä ja laatua, että jaksavat vanhan herran kumppaneina.

Mielessäni on ollut muutamakin eri vaihtoehto, joiden välillä puntaroin. Haasteena on löytää Pirkka-pöydän muotokieleen ja ajan henkeen sopivat tuolit. Pöytä itsessään on todella siro, joten mitkään massiiviset tuolit eivät kumppaneiksi sovellu. Muutenkin suosin kalustevalinnoissa siroja malleja, jolloin ne eivät liikaa tuki tilaa. Ilman täytyy kiertää, katsos :) Vaikka olenkin kierrätyksen kannattaja, niin tällä kertaa olisi tarkoitus ostaa tuolit uutena tai pikemminkin uudistuotantona. Vanhat pinnatuolit ovat ihania ja tyyliin sopivia, mutta ne myös ovat mitoitukseltaan mennyttä aikaa ja auttamatta liian matalia meille.

Sirouden lisäksi toinen ulkonäöllinen kriteeri on väri ja se saisi olla musta. Yksi määrittävä ja hyvinkin tärkeä kriteeri on hinta. Budjetti on rajallinen ja en myöskään rohkene ostaa mitään liian kalliita tuoleja, koska meidän "pikku tuholainen" kasvaa koko ajan ja tuolit tulevat kuitenkin kovaan lapsiperheen kulutukseen. Vaikka designia ostaakin niin käyttötavaroita ne silti ovat ja pieniä kolhuja ei saa harmitella liiaksi. Kunhan ostopäätös on tehty niin voi sitten hiljalleen säästää ja ostaa vaikka tuolin kerrallaan.

1. Isku, Tuoli 50/ 2. Forme, Ton Chair 14  / 3. Forme, Ton Banana / 4.Vepsäläinen, DSR

Ton-tuolien siro muotokieli miellyttää minua kovasti ja valmistajan pitkä historia huonekalualalla tuo myös lisäpisteitä. Varsinkin Banana-tuoli (3.) on palanut verkkokalvoilleni. Valitettavasti täällä Kuopiossa ei ole mahdollista koeistua tuoleja missään. Täytynee siis odottaa seuraavaa Helsingin reissua ja käydä Formessa kylässä. Klassinen wieniläistuoli (2.) on upea ja siitä kiehtoo myös käsinojallinen vaihtoehto, joka olisi todella kaunis pöydän päätyyn. DSR-tuoli (4.) on ollut vuosia haaveenani ja ne olivatkin pitkään toiveissa, mutta jäivät hieman taka-alalle, kun löysin Pirkka-pöydän meille. DSR-tuolista on kuitenkin nykyisin saatavilla myös versio, jossa jalat ovat mustat ja se sopisikin Pirkka-pöydän pariksi huomattavasti paremmin, kuin kromijalkaiset sisarensa. Iskun Tuoli 50 (1.) tuo mieleen kyläkoulut ja sopisi hyvin ajan henkeen. Tämä on kuulemani mukaan kuitenkin melko matala istua, joten se voi sen takia rajautua valinnasta pois.

5. Forme, Ton Ironica / 6. FDS, Normann Copenhagen Knot/ 7. FDS, Muuto Fiber / 8. Isku, Aino

Ton on päässyt haaveissani pitkälle, koska myös tämä kaunis pinnatuoli (5.) on Tonin tuotantoa. Ironican olenkin päässyt jo koeistumaan ja se oli kerrassaan loistava. Iskun pinnatuoli (8.) jatkaa samaa linjaa meillä jo olevien tuolien kanssa. Näissä uudisversioissa olisi mitoitus tuotu tähän päivään, mutta jotenkin tuntuu, että kaipaisin hieman uudistusta. Tuntuu hieman hullulta ostaa aivan sama tuote vain uutena mallina. Knot-tuoli (6.) on silmiä hivelevän kaunis. Se myös alkaa olla budjetin yli, mutta kenties tämä voisi olla sellainen pöydän päätyyn sijoitettava kaunistus. Fiber (7.) on porukan musta hevonen. Jokin tuolissa kiehtoo kovasti ja se voisi luoda upean kontrastin pöydän kanssa.

Onko sinulla kokemusta joistain näistä tuoleista? Mikä olisi sinun mielestä paras kaveri Pirkalle? Mielelläni kuulisin myös uusia ehdotuksia, "Voittajahan" voi löytytä tämänkin porukan ulkopuolelta.

Olen myös ollut aivan hämmentynyt teidän lukijoiden määrästä! Kiitos, että olet täällä <3 Blogin kirjoittaminen tuntuu välillä melko yksinäiseltä puuhalta ja kommenttiboksissa ei kuhinaa ole vielä hirveästi käynyt, mutta ihana huomata, että teitähän on täällä enemmän, kuin olisin osannut arvatakaan. Kiitos siis käynnistä ja tulethan takaisin. Toivottavasti myös jätät käydessäsi kommentin, olisi ihana tietää kuka siellä toisella puolella on. Ja toivon myös kovasti apuja tähän tuolidilemmaan. Keskustelua voi jatkaa myös Facebookin puolella.

Aurinkoista viikonloppua!

- Tiina -

Kuvat lainattu jälleenmyyjien sivuilta.

Konjakin lumoissa

Ruskan värit ovat siirtyneet seinien sisäpuolelle ja tällä hetkellä varsinkin ruskean sävyt näyttävät todella hyvältä. Keittiön pöydälle levitin syksyisen suosikkini, Pentikin syvän sinisen pöytäliinan. Tuo liina kuuluu yhteen pimeiden iltojen ja ruskean lasin kanssa. Arvostan suuresti vanhaa kotimaista lasia ja kaapeista löytyykin erinäisiä kappaleita, joita on vuosien varrella löydetty kirpparilta tai peritty mummulta. Sävyllinen lasi näyttää erityisen hyvältä näin syksyllä ja tuo konjakin ruskea lasi on todella kaunista ja heijastaa upeasti valoa. 

Arvoitukseksi jää kuinka kauan tuo pöytäliina pysyy puhtaana. Pöydän päässä paikkaansa pitävä juniori on melkoinen sottaaja syömistensä kanssa, mutta jospa suuremmilta roiskeilta vältytään tabletin avulla. Olen nyt aikuisiällä ihmetellyt monet kerrat, kuinka äitini on onnistunut pitämään liinat puhtaana. Kun olin lapsi, niin meillä oli aina kangasliina pöydällä. Vahakangasliinoista äitini ei ole koskaan pitänyt, joten niitä ei meillä kotona ole ollut. Jollain ihmeen kaupalla äiti on saanut pidettyä kangasliinat puhtaana vaikka lapset ovat sottaamassa olleetkin. Äitiltä olen myös saanut hyvän vinkin, kuinka puhdistaa roskat liinalta: postikortilla. Kortin kantilla on näppärä pyyhkiä pöytä ja leivänmurut ym lähtevät kätevästi liinalta. Suosittelen kokeilemaan, on tehokas konsti! 

Haaveilen tällä hetkellä pellavaisesta pöytäliinasta, mutta kuten kuvista näkyy, niin olen todella laiska silittäjä. Toisaalta sellainen super-ryttyinen pöytäliina voisi olla aika makea.. Vai mitä olet mieltä? Olen myös pikkuhiljaa alkanut lämpiämään kerniliinoille. Äitiltä periytynyt vahakangaskammo alkaa haihtua yhtä matkaa, kun Poju kasvaa. Ensi talven hankinta varmaan onkin sitten vahakangasliina. Ei pitäisi kyllä koskaan sanoa, ei koskaan :D Näin ne haaveet boheemeista pellavaliinoista muuttuu arkisiksi kerniliinoiksi.

Viikon parhaat

Tällä viikolla on tapahtunut monta pientä ja vähän isompaakin juttua, joista ajattelin kertoilla teille. Muutenkin voisi olla paikallaan kertoilla kuulumisiani, jotta pääsette paremmin kärryille touhuistani.

Uuden ajan alku

Äitiysloma loppui virallisesti tällä viikolla. Nyt olen siis hoitovapaalla ja luonnollisestikin se tuo aivan uudet kuvionsa. Loppuvuosi ainakin kuluu vielä kotona ja tarkoitus on nauttia siitä täysin palkein. Pieni Herra on hauskaa seuraa ja päivittäin saa höpötellä ja naureskellä tälle seuramiehelle. Olenkin vinkannut, että äitiysloma on saanut minussa melkoista luovuudenpuuskaa käyntiin ja parhaillaan on sen puuskan aikaansaannokset tuotannossa. Kerron niistä lisää, kunhan julkaistavaa vain on. Niiiiin jännittävää!

Vauva-arkea

Poju täyttää pian 9 kuukautta ja tällä hetkellä elellään vaihetta, jossa tuntemattomia vähän vierastetaan ja äiti on muutenkin pop. Ei tarvitse, kuin kadota näköpiiristä ja jo alkaa komennus kuulua. Kyseessä toki on ohimenevä vaihe ja nyt odotellaankin milloin näin käy ja seuraava vaihe tulee tilalle. Pojun uusina taitoina on istumaan nouseminen ja kontillaan pyöriminen vaihtunee aivan piakkoin varsinaiseksi konttaamiseksi. Meillä ei näköjään ryömitä ollenkaan vaan siirrytään suoraan konttaamaan. Noh, kaikki omalla tyylillään.

Perjantaikimppu

Lidl ilahdutti jälleen ja liljakimppu irtosi reippaalla vitosella. Kotiäidin iloja ovat ehdottomasti markettikimput ja edullinen ilmakuivattu kinkku. Pikkurahalla saa välillä luksusta. Tällä kertaa se ilmakuivattu kinkku päätyi pizzaan. Viikonlopun paheita sekin..

Tulevat menot

Olen melko vähänlaisesti käynyt ulkona vauva-aikana ja täytyykin sanoa, että nyt syksylle suunnitellut menot ovat senkin takia erityisesti mieleeni. Ensi viikolla on Anna Puun konsertti, johon yhdistetty ravintolailta tulee kyllä täydelliseen vaiheeseen. Ensi kuulle on myös suunnitteilla opiskeluporukan vuosikokous, joten ohjelmaa riittää poikkeuksellisen paljon. Huvittava ajatella, että vain muutama vuosi sitten oli menoa ja ohjelmaa joka viikolle. Nyt muutama ilta parissa kuukaudessa tuntuu ennennäkemättömän paljolta. Niin ne ajat taitavat vauvan myötä muuttua..

Syysistutukset
Piha on valmisteltu talven tuloon ja myös etukuistille on viimein tehty syysistutukset. Värimaailma noudattelee tällä kertaa valkoisen ja violetin sävyjä. Violettina hehkuvat koristekaalit ja herkemmät vaalean violetit sekä valkoiset callunat saivat kaverikseen hopealankaa. Etukuistilta puuttuu vielä matto ja se olisikin nyt etsinnässä. Myös perinteinen kranssi täytyy talven varalle tehdä ja tänään onkin käyty etsimässä luonnosta siihen aineksia.

Sunnuntai meneekin auringosta nauttiessa ja tänään suuntasimmekin jo aamusta retkeilemään. Hieman myös houkuttelee tuo kätköistä esiin kaivettu ompelukone, joka pääsikin tällä viikolla jo tositoimiin. Ompelin Pojulle housut ja pipon Lastenvaate Pop Upista ostetusta trikoosta. Voisinkin kenties esitellä ne teille omassa postauksessaan. Houkuttelisi myös löytää helppoja ohjeita, joita tällainen noviisikin osaisi ommella. Varsinkin lastenvaatteiden teko houkuttaa kovasti, koska niin saisi persoonallisia vaatteita. Nyt olisikin loistava aika aloittaa joululahjavalmistelut. Minulla on joka vuosi tavoitteena tehdä jotain lahjoja itse, joten näin hyvissä ajoin kannattaisi kyllä aloittaa. Varsinkin aikuisille tykkään tehdä syötäviä lahjoja ja voisipa tällä viikolla itse tehty pähkinävoi kuulua herkkukoreihin tänä vuonna.

Ja viimeisenä haluan kippistellä Muotopuolille!
Viikonloppuna myös skoolasin tälle uudelle ihanalle harrastukselle, blogilleni. Olen ollut aivan häkeltynyt kuinka paljon kävijöitä tänne onkaan eksynyt. Kiitos siis kaikille, jotka käytte juttujani lukemassa. Ette uskokaan kuinka iloiseksi se minut tekee. Olisi myös ihana kuulla ketä siellä ruudun toisella puolella on. Olisin siis erittäin ilahtunut, jos jätät terveisesi kommenttilaatikkoon. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Syksyn sävyjä

Luonto on värikkäimmillään vielä hetken. Pian loputkin lehdet tippuvat ja alastomat puut odottavat lumipeitettään. Syksyn tullen myös kodin puolella sävyt syvenevät ja tunnelma muuttuu rauhallisemmaksi. Tuikut kaivetaan kaapin perukoilta esille ja tarkistetaan kynttilävarastot. Torkkupeitot löytävät tiensä sohvan nurkkaan ja lampaantaljat levitetään rahille lämmittämään viluisia jalkoja.

Huomaan, että sekä sisustuksessa, että omassa pukeutumisessa suosin enemmän syviä sävyjä, kuin pehmeän pastellisia. Mystiset jalokiven sävyt kiehtovat vuodesta toiseen ja varsinkin näin syksyllä ne ovat erittäin ajankohtaisia. Leijonan keltainen, smaragdin vihreä ja koboltin sininen kiehtovat ja ovat kaunis pari vaalealle puulle ja mustalle. Olen jo muutaman vuoden ollut ihastunut samettiin ja meiltä löytyykin muutama samettityyny. Voin suositella nuita H&M Homen tyynynpäällisiä. Edullinen hinta, passeli koko (50x50 cm) sekä loistavat sävyt.

Ylväät liljat valikoituivat eilen mukaani, kun satsasin itseeni ja hankin viikonloppukimpun. Näin kotona ollessa ei viikonlopuilla ole aivan samanlaista vapauden merkitystä, kuin työelämässä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vapaa-aikaa tai ei, niin viikonloput ovat aina juhlan arvoisia. Perjantaikimppu on siis vähintäänkin ansaittu arkiviikon päätteeksi ja se tuo sopivasti pientä luksusta muutoin niin samalla lailla soljuviin päiviin.

Aurinkoista ja inspiroivaa viikonloppua ruudun sille puolelle. Minä olen Pojun kanssa kotona kaksin viikonlopun ajan, joten epäilemättä keksin jonkun uuden projektin viikonlopun puhteeksi. Tänään tein pitkästä aikaa pähkinävoita sekä banaanileipää. Olen myös hieman hämmentynyt, kuinka paljon lukijoita tänne onkaan päätynyt. Kiitos, käyntisi täällä merkkaa aivan valtavasti. On upea tietää, etten kirjoita vain nettiavaruuden aalloille. Toivottavasti viikonlopussasi on mukavia juttuja tiedossa. Olisi kiva kuulla sinusta lisää, joten jos vain uskaltaudut, niin jätä ihmeessä ajatuksesi kommenttilaatikkoon.

Vinkki vielä Kuopiolaisille ja lähiseuduille: Muistattehan keskustan Hilpeet pilleet ja Pop Up Kuopio-tapahtuman? Lauantaina on viimeinen päivä shoppailla Pop Upien maailmassa ja tehdä muutenkin hyviä löytöjä keskustan kivijalkaliikkeistä. Kipaiskaa siis keskustan humuun!

Mystinen sininen

Sininen on aina ollut se väri, jota olen vierastanut. Vaatteistani on löytynyt sinistä ainoastaan farkkuna ja nuorempana en lähtenyt mukaan siniseen sisustusvillitykseen. Sain hienoisen kammon sinisen, keltaisen ja pyökin yhdistelmästä ja tuskinpa olen ainoa. Sininen on ujuttautunut sydämeeni ainoastaan sinivalkoisten astioiden kautta. Viimeisen kahden vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut jokin salakavala käänne ja nykyisin tykkään siitä kovinkin paljon. Haaveilen jopa syvän sinisestä seinästä makuuhuoneeseen. Epäilemättä osansa on jatkuvasti silmieni eteen pomppivissa sisustuskuvissa ja muissa blogeissa. Varsinkin Valkoisen Harmajan sininen makuuhuone on viimeistään saanut sydämeni sykkimään siniselle.

Olen kuitenkin päättänyt makustella tätä sinisen himoani vielä hetken ja aloittanut hieman pienemmistä pinnoista ennen, kuin tartun pensseliin. Kirpparilla haaviini päätyi tämä kaunis keraaminen kulho, jonka väri sekä malli miellyttivät. Jokin tuossa sinisessä kiehtoo ja keraamisessa vadissa syvä väri pääsee oikeuksiinsa. Persoonallinen keramiikka on mielestäni muutenkin hyvä pari täydentämään astiakokoelmaamme, joka pääosin koostuu Iittalasta, Marimekosta ja vanhasta kotimaisesta lasista. Keramiikka tuo sopivasti rosoisuutta muuten simppeliin kattaukseen.

Kirppislöydöissä mielenkiintoisinta ovat salaisuudet niiden takana. Kulhon pohjassa ei ole signeerausta, joten voi vaan arvailla kuka tämän on valmistanut ja mitä kautta se on omistajalleen päätynyt. Hän ei luultavasti ole nähnyt tämän astian kauneutta, koska on sen kirpputorille laittanut. Onneksi minä kuitenkin löysin sen ja tarjoan sille uuden kodin. Kauniit astiat inspiroivat ja saavat mieleni kehittelemään heti uusia kattauksia ja aterioita niiden ympärille.

Viikonlopun aikana tein myös Facebook-sivun blogilleni. Käythän tykkäämässä niin pääset seuraamaan postauksiani reaaliajassa. Päivitän Fcebookin puolelle myös arkisempia kuulumisia, joita ei välttämättä tänne blogiin kaikkia päädy. 

Värikästä viikkoa!